Suomen suot ja järvet ovat muodostuneet vuosituhansien kuluessa. Viime vuosikymmenten aikana on soita ojitettu ja muutettu turvetuotantoalueiksi. Näillä toimenpiteillä on saavutettu taloudellista hyötyä, mutta aiheutettu myös ympäristöongelmia. Keski-Suomessa ongelmat korostuvat Läntisen Keski-Suomen reittivesistöissä.
Saarijärven vesireitin järvistä on ekologisen luokituksen mukaan 61 prosenttia tyydyttävässä tilassa ja vastaavasti jokiosuuksista 52 prosenttia tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa. Vastaava tilanne on Petäjäveden alapuolisessa Jämsän reitin vesistössä ja Keuruun sekä Pihlajaveden reittejä uhkaa sama kohtalo. Vuoteen 2015 mennessä tulisi kaikissa vesistöissä päästä vähintään hyvään tasoon. Siitä huolimatta Läntisessä Keski-Suomessa aiotaan lisätä turvetuotantoa ja soiden kunnostusojitusta.
Saarijärven kaupunki on vastustanut turvetuotantoalueiden lisäämistä reitin alueelle ja on huolissaan myös lainsäädännön toimimattomuudesta sekä ympäristöviranomaisten toimista. Kaupunki onkin tehnyt kantelun sekä Euroopan unionille että eduskunnan oikeusasiamiehelle ympäristölupiin liittyvän lainsäädännön rikkomuksista. Keuruun kaupunki on puolestaan valittanut ympäristöministeriöön maakuntavaltuuston päättämästä turvekaavasta ja samasta suunnitelmasta kaikki läntisen Keski-Suomen kunnat ovat antaneet kielteisen lausunnon.
Keski-Suomen liitto ja turvetaloutta ja soiden ojitusta harjoittavat toimijat kiistävät ongelmien olemassaolon tai katsovat ne vähäisiksi. Yleisin kannanotto poliittisten päättäjien keskuudessa on: ”Hyväksyn turvetuotannon, mutta edellytän, että sen vesistövaikutukset hoidetaan kunnolla.”
Tilastojen avulla kerrotaan milloin soiden ojituksen, milloin turvetuotannon lähes olemattomista päästöistä. Nämä tilastot perustuvat turvetuotannon tai soiden ojituksen harjoittajien tekemiin näytteenottoihin ja raportteihin. Tulvatilanteiden ja rankkasateiden aiheuttamat kuormitukset puuttuvat näistä luvuista, joten ne eivät voi olla oikeita. Viranomaisten tai riippumattomien tutkimuslaitosten tekemiä tutkimuksia näistä aiheista ei ole. Viime vuosina kaikki toivo on ollut Taso-hankkeessa. Tämäkin hanke on vahvasti turvetoimijoiden ohjauksessa, joten suuria ei kannata odottaa.
Metsätalouden ja turvetalouden aiheuttamat päästöt vesistöihin ovat siis huonosti tiedossa. Samaa voi sanoa vesistöjen tilaa koskevista arvioista. Turvehumuksen määrän mittaamiseksi puhumattakaan sen vaikutusten määrittelemiseksi vesistöissä ei ole kehitetty edes kunnollisia menetelmiä. Lisäksi vesistöjen tilaa kuvaavat käsitteet ovat tulleet sellaisiksi, että tavallisten ihmisten on vaikea ymmärtää viranomaisten kuvauksia. Kansalaisten tulisi voida ymmärtää vesistöselvityksiä ja niiden kautta osallistua sekä keskusteluun että toimenpiteisiin asioiden edistämiseksi. Tällä hetkellä on havaittavissa voimakasta jännitettä viranomaisten ja kansalaisten välillä esimerkiksi turvekeskustelussa. Tähän on osaltaan syynä käytettävien käsitteiden vaikeaselkoisuus. Kansalaista ei kiinnosta järven biologinen tai ekologinen tila silloin, kun hän havaitsee järven uimakelvottomaksi.
Onko siis turvetalouden ja metsätalouden vesistövaikutukset hoidettu kunnolla? Ainakin Läntisen Keski-Suomen vesistöjen sietokyky on monin paikoin ylitetty. Huonointa vesien laatu on siellä, missä turvetta nostetaan ja kunnostusojituksia suoritetaan. Sekä metsätalouden että varsinkin turvetalouden taholta on voimakkaasti lisätty tiedotusta ja markkinointia, jonka tarkoituksena on luoda mielikuvaa suurelle yleisölle ja yhteiskunnan päättäjille toiminnan eettisistä periaatteista ja ympäristönäkökohtien huomioimisesta. Kummankaan kansallisesti tärkeän elinkeinon edustajat eivät kuitenkaan näytä kykenevän tekemään todella vaikuttavia muutoksia toimintaansa muilla kuin taloudellisilla perusteilla tai suoranaisen yhteiskunnallisen painostuksen tuloksena. Mutta myös vesistöt ovat kansallisesti tärkeitä ja myös niihin liittyy suuria taloudellisia ja muita intressejä. Pelastetaan Reittivedet ry on perustettu löytämään keinoja, jotka turvaisivat uhanalaisten reittivesistöjemme pelastamisen. Yhdistys vetoaa erityisesti Keski-Suomen kuntiin, että kaukolämpölaitosten polttoaineratkaisuja tehtäessä riittävästi tutkitaan eri vaihtoehtojen kokonaisvaikutuksia maakuntamme olosuhteisiin. Energiapuu on hyvä paikallinen, ympäristöystävällinen ja työllistävä mahdollisuus ja sitä on riittävästi.
Nykyisin käytössä oleville metsiä, soita ja vesistöjä koskeville suunnitteluohjeille ja periaatepäätöksille on leimallista, että niissä ei kanneta huolta ihmisten välittömästä elinympäristöstä ja jokamiehen oikeuksien kuten kalastuksen, metsästyksen, marjastuksen ja uimisen mahdollisuuksista. Suunnitteluohjeissa puhutaan halventaen ”luonnontilansa menettäneistä soista” tai ”luonnontilaltaan merkittävästi muuttuneista soista” ottamatta huomioon, että nämä alueet saattavat sellaisenaan olla tärkeitä ihmisten lähiympäristöjä tai ne voitaisiin ennallistamistoimin helposti sellaisiksi saattaa. Turvetuotantoalueiden valinta tapahtuu tuotantoedellytysten ja luonnonsuojelun ehdoilla. Ikään kuin soilla ei olisi muuta arvoa kuin tuottaa polttoturvetta tai harvinaisia kasvilajeja.
Pelastetaan Reittivedet ry ehdottaa yllä kuvattujen epäkohtien johdosta seuraavaa:
– turpeenottoalueiden velvoitetarkkailun toteuttamistapa on muutettava. Tarkkailussa on keskityttävä ylivalumatilanteisiin. Hieman kärjistäen voi sanoa, että muiden tilanteiden mittaaminen on turhaa.
– yhdyskuntien lämpölaitosten polttoainevaihtojen tutkimusta on lisättävä ja etsittävä polttoturpeelle huoltovarmuuden ja ympäristövaikutusten kannalta parempia vaihtoehtoja. Kotimaisen energiapuun käytön esteenä olevat tekniset ja verotukselliset kysymykset on ratkaistava
– turvehumuksen vesistövaikutusten tutkimusta on tehostettava ja sen mittaamiseksi on luotava menetelmiä. Käytössä on erilaisia välillisiä mittausmenetelmiä, jotka kuvaavat huonosti tai suorastaan harhaanjohtavasti ongelmaa. Humustutkimus on maassamme saatava uudelle tasolle
– maakuntakaavoissa ja turvetuotannon ympäristölupamenettelyssä on ryhdyttävä laatimaan vesistöaluekohtaisia vaikutusarvioita, jotka edellyttävät nykyistä käytäntöä huomattavasti enemmän tutkimuksia ja laskelmia päästöjen määristä ja vastaanottavan vesistön sietokyvystä.
– kansalaisten muistitiedon ja kokemusperäisen tiedon kerääminen tulee ottaa yhdeksi menetelmäksi vesistötutkimuksissa ja muissa ympäristötutkimuksissa. Vesistöjen veden laadun yhdeksi mittariksi on otettava sen käyttökelpoisuus.
– vesistöjen latvavedet, alkavat vesistöt, ovat erittäin herkkiä kuormitukselle. Esimerkiksi Läntisen Keski-Suomen reittivesistöt ovat kaikki tällaisia. Maakuntakaavoituksessa ja ympäristölupamenettelyssä tulee välttää turvetuotannon sijoittamista näille alueille. Jos turpeenottolupia haetaan latvavesistöihin, tulee niiden arvioinnissa soveltaa YVA -menettelyä.
– lainsäädäntö edellyttää ympäristöluvan tarkistamista siinä tapauksessa, että toiminnasta aiheutuva pilaantuminen poikkeaa luvassa arvioidusta. Tämä on hyvin tärkeä mahdollisuus, jota myös tulee käyttää
– huomattaviakin metsäojituksia voidaan nykylainsäädännön perusteella tehdä vain viranomaisilmoituksen perusteella, ilman, että edes kaikkialla muussa yhteiskunnassa noudatettavaa naapurikuulemista sovelletaan. Tähän asiaan on saatava muutos.
– huomattava osa toteutetuista metsäojituksista on epäonnistunut. Tavoiteltua metsän kasvua ei ole tapahtunut, mutta kielteiset ympäristövaikutukset ovat toteutuneet. Näistä suoalueista on julkaistava kartta ja niiden ennallistamisesta on tehtävä suunnitelmat
Pelastetaan Reittivedet ry
Jaakko Koppinen Olavi Niemi
puheenjohtaja sihteeri