Ympäristön saastumisen valvonta on jaettu ennakkovalvontaan ja jälkivalvontaan. Ennakkovalvonta sisältää luparajojen asettamisen saastepäästöille ja jälkivalvonta on lupaehtojen noudattamisen valvontaa. Läntisen Keski-Suomen reittivesiä vaivaavat metsätalouden ja turvetalouden toimenpiteet. Metsätaloudelliset soiden ja turvemaiden ojitukset ovat ilmoitusmenettelyn varassa ja turpeenotto vaatii ympäristöluvan. Keski-Suomen ELY- keskuksen ympäristötoimen ja Metsäkeskuksen johtavat virkamiehet antavat lausuntoja ja kertovat, miten ”valvontaa on tehostettu ja tilanne on hallinnassa”. Onko näin?
Ympäristöhallinnon henkilöstö on supistettu niin vähiin, että minkäänlaisia käytännön valvontatoimia ei sillä joukolla ole mahdollista suorittaa. Tästä syystä on otettu käyttöön käsite ”omavalvonta”, joka tarkoittaa saastuttajan tai toiminnanharjoittajan velvollisuutta tarkkailla toiminnan aiheuttamia päästöjä. Termi ”valvonta” on tässä harhaanjohtava, oikeampi olisi puhua tarkkailusta, seurannasta tai mieluimmin toiminnanharjoittajan laatujärjestelmästä, jonka yhtenä osana päästöjen mittaus- ja raportointijärjestelmät ovat.
Todellista tilannetta kuvaa hyvin seuraava, Vapon ympäristövastaavan antama kommentti:
”Normaalisti meillä toimijana ei ole yksityiskohtaista kuormituslaskentaa yksittäisestä suosta kuten ei myöskään viranomaisella.
Soita on paljon ja raportointi on ulkoistettu konsultille, joka työkseen tekee raportointia. Jokaista suota ei ole mahdollista käydä läpi yksityiskohtaisesti. Raportoitavana on soita runsaasti ja konsultti on asiansa hyvin osaava.
Asia on aina mahdollista tarkistaa raportin kautta.”
Siis myöskään Vapo ei toiminnanharjoittajana suorita itse tarkkailuaan. Konsultin velvollisuudet päättyvät raportin laadintaan. Kiinnostuneet voivat pyytää raportit luettavakseen. Kiinnostuneita on hyvin vähän, eikä ihme, sillä tällaiset raportit eivät ole helppolukuisia. Pelastetaan reittivedet – yhdistys on kuitenkin asiasta hyvin kiinnostunut ja toimestamme on vuosien 2003 – 2011 raportit käyty huolellisesti läpi. Ja kas kummaa: Raporteista ilmenee, että koko tuona yhdeksän vuoden ajanjaksona ei päästöjen mittauksia ole käytännöllisesti katsoen lainkaan tehty kevättulvien tai rankkasateiden aikana. Seurauksena tästä on ollut, että arviot ja laskelmat turvetuotantoalueiden päästöistä ovat täysin väärät. Ne eivät ole edes suuruusluokaltaan oikeita. Tätä eivät viranomaisvalvojat ole havainneet. Onko siis tilanne hallinnassa?
Taso-hanke mittaili virkatyönä valtion kustannuksella turpeenoton päästöjä Saarijärven reitin varrella. Hankkeen päätöstilaisuudessa hankevastaava näytti kuvaa turpeenottoalueen mittakaivosta, jonka ohi vesi virtasi koskena. Hänen kommenttinsa oli, että valitettavasti mittausta ei voitu tehdä luotettavasti, kun syntyi ohivirtauksia. Tosiasiassa salintäyteinen yleisö sai juuri nähdä viranomaisen ottaman kuvan tapahtuneesta ympäristörikoksesta. Vapon ympäristölupa ei oikeuta tällaiseen. Kuitenkaan valvontaviranomaiset eivät ryhtyneet minkäänlaisiin toimiin asian johdosta. Onko siis tilanne hallinnassa?
Metsätaloudellisten ojitusten suunnitelmien tarkastamisen suorittaa viranomaisvastuulla ELY-keskus. Laki antaa mahdollisuuden vaatia hanke lupamenettelyyn, jos sillä arvioidaan olevan huomattavia vaikutuksia alapuoliseen vesistöön. Keski- Suomen ELY ei tietääkseni ole koskaan tällaista vaatinut. Ensimmäinen vaatimus lupamenettelystä on käsiteltävänä Aluehallintovirastossa ja sen vaatimuksen on esittänyt yhdistyksemme. Jatkuvasti ilmenee myös ilmoitusmenettelyn laiminlyömisiä ja suunnitelmista poikkeavia kaivusyvyyksiä ojituksissa. Näihin ei ole mitenkään puututtu. Onko siis tilanne hallinnassa?
Ympäristön saastumisen valvonta on monitahoinen yhteiskunnallinen ja poliittinen kysymys. Sitä ei voi jättää toiminnanharjoittajien vastuulle, niin kuin nyt ollaan tekemässä. Ympäristön saastuttaminen on mahdollista yhtiöiden, poliitikkojen ja virkamiesten tiiviiden suhteiden vuoksi. Kansalaisten on syytä oman etunsa vuoksi valpastua näissä asioissa. Tarvitaan myös valvojien valvontaa.