JÄRVIPÄIVÄT 2019 

Pelastetaan Reittivedet ry:n puheenjohtaja Jaakko Koppinen oikealla ja varapuheenjohtaja Olavi Niemi Järvipäivillä 27.4.2019.

Jaakko Koppinen

Järvipäivien tulokset ja jatkosuunnitelmat.

Järvipäivien toteuttaminen oli Pelastetaan Reittivedet ry:lle suuri luottamuksen osoitus, hyvin innostava toimeksianto, alussa ylivoimaiselta tuntuva tehtävä mutta lopulta hyvin motivoiva projekti.
Perjantai-illan kutsuvierastilaisuus, n. 120 osanottajaa arvovaltaisine puhujineen, toi hyvin esille sen suuren merkityksen ja arvostuksen, mikä järvillä on suomalaisten ihmisten mielissä ja myös keskisuomalaisten instituutioiden keskuudessa.
Lauantaiaamun asiantuntijapaneeli turvemaiden järvien ja jokien ongelmista, eli humuksesta, toi selkeästi esille muutoksen tarpeen näiden ongelmien määrittelemisessä. Kansalaisten käsitykset ja kokemukset humuksen vaikutuksesta poikkeavat suuresti hallinnon ”virallisesta” näkemyksestä.
Saarijärven reitin taimenen esiintymistä ja kutupaikkojen kunnostusta kuvaava dokumentointi oli yleisön mielenkiinnon kohde.

Pelastetaan reittivedet – yhdistys on perustettu Päijänne-liikkeen työtä jatkamaan. Päijänne-liikkeen tavoitteena oli: ”Päijänne puhtaaksi, reittivedet raikkaiksi”. Päijänne-liike hiipui, kun lähinnä Äänekosken teollisuuden jätevesien päästöille saatiin ratkaisu. Päijänne-liikkeen jyväskyläläiset aktiivit eivät jaksaneet kiinnostua reittivesien ongelmista ja maakunnan mielenkiinto kohdistui metsien ja polttoturpeen hyödyntämiseen. Näiden aiheuttamista haitoista vesistöille ei haluttu keskustelua.

Järvipäivien yhteydessä kävi täysin selväksi, että humusongelma on tänä päivänä yleisesti tiedossa. Lähes kaikki esiintyjät toivot sen tavalla tai toisella esille. Puheenvuorot myötäilivät hämmästyttävällä tavalla Pelastetaan reittivedet yhdistyksen jo useita vuosia esillä pitämiä näkemyksiä. Jyväskylän kaupunginjohtaja, Keski-Suomen maakuntajohtaja, Jyväskylän Yliopiston rehtori, Jyväskylän nuorisovaltuuston puheenjohtaja, Suomen ympäristökeskuksen johtava tutkija ja ympäristöministeriön korkea virkamies yksissä tuumin vakuuttavat järvien suurta merkitystä ja myöntävät haitallisen humusongelman olemassa olon.

Mistä sitten voi johtua, että juuri mitään ei tapahdu käytännössä ongelman ratkaisemiseksi?

Ainoa vastaus on, että yhteiskunnalliset muutokset ovat hitaita ja vaativat monenlaisia keskusteluja ja vakuutteluja. Humusongelman ratkaisu on myös taloudellinen kysymys. Asiantuntijoiden toimesta on moneen kertaan osoitettu, että mahdolliset muutokset metsien hoitoon ja korjuuseen samoin kuin polttoturpeen korvaaminen vaihtoehtoisilla ratkaisuilla olisivat myös taloudellisesti järkeviä ja lisäksi kaikki nämä toimet olisivat myös sopusoinnissa ilmastotavoitteiden kanssa. Silti kehitys kohti raikkaita reittivesiä on tuskatuttavan hidasta.

Järvipäivät tapahtuma antoi yhdistyksellemme uutta intoa entistä tarmokkaammin tehdä työtä raikkaiden reittivesien puolesta. Pyrimme kohdistamaan keskustelun seuraaviin kolmeen teemaan:

1. Järvien ja jokien tilaa kuvaavien ekologisen tilan ja kemiallisen tilan rinnalle on kehitettävä uusi, paremmin turvemaiden vesistöjen ongelmien kuvaamiseen soveltuva menetelmä.

Ekologinen tila pohjautuu pääosin fosfori- ja typpipitoisuuksiin mutta ei anna oikeaa kuvaa turvemaiden vesistöjen todellisesta tilasta. Ekologisesti erinomaisen tai hyvän tilan järven vesi saattaa olla täysin käyttökelvoton talousvetenä, kalastukseen, virkistykseen. Humuksen johdosta hiekkarannat ovat liettyneet, kalastusvälineet limoittuneet, veneiden pohjat mustan mönjän peitossa, uinnin jälkeen pestävä liukas kerros iholta pois. Humus muuttaa järvien kalastoa – muikku, siika, taimen väistyy lahnan ja särkikalojen tieltä. Lohensukuiset kalat laskevat mätimunat soran päälle. Talvehtivat mätimunat kuolevat hapenpuutteeseen humuksen peittäessä ne.
Yleisesti humusjärvissä kaloissa on liian korkeita elohopeapitoisuuksia. Humus orgaanisena aineena hajoaa vesistöissä ja kuluttaa happea. Varsinkin humuspitoisissa järvissämme on hapettomia kerroksia.
Olemme sopineet yhdessä Keski-Suomen ELY-keskuksen kanssa muodostavan ryhmän minkä tehtävänä on perustaa humuspilottiprojekti missä seurataan ja tutkitaan humuksen vaikutuksia kalastajien, mökkiläisten ja vesillä olijoiden näkökulmasta.

2. Metsien hoitoon ja hakkuisiin turvemailla otetaan käyttöön vesistöjä säästävät menetelmät. Polttoturpeen käytöstä on luovuttava mahdollisimman nopeasti.

Tarkoitus on, että soiden ja muiden turvemaiden muokkausta pyritään välttämään. Muokkauksesta johtuvat humuspäästöt ja niiden merkittävä negatiivinen vaikutus järvien ja jokien veden tilaan, minkä vesillä liikkuvat kalastajat, kesämökkiläiset ja yleensä vesillä liikkuvat ja niiden rannoilla asuvat ihmiset havaitsevat ovat keskeinen toimintamme sisältö. Turvetuotanto ja tulevaisuudessa puun käytön merkittävä lisääntyminen, ottaen huomioon, että turvemaiden metsät muodostavat merkittävän osan, n. 20% metsäpinta-alasta ( n. 4,7 miljoonaa hehtaaria), ovat keskeinen humuspäästöjen lähde. Ilmastonmuutoksen johdosta pakkaskaudet lyhenevät, lisääntyvien sateiden johdosta valunnat turvemailta lisääntyvät, metsien ojitukset ja hakkuumenetelmät rikkovat turvemaiden pintakerroksen mistä kaikesta johtuen humuspäästöt tulevat merkittävästi kasvamaan.
Humuspäästöihin on tartuttava nyt ja mietittävä ratkaisut millä turvemaiden metsistä virtaavat ja yleisemmin turvemaiden muokkauksesta (esim. turvetuotanto) johtuvat humuspäästöt minimoidaan järvien ja jokien kannalta kestävälle tasolle.

3. ”Taimen takaisin Keski-Suomen reittivesille” projekti.

Ensimmäisenä tavoitellaan tällaista projektia Saarijärven reitille, jonne voimalaitosten kalateiden rakentaminen tuo uusia mahdollisuuksia. Hankkeen tavoitteena on tuottaa Suomessa kokoluokassaan ja kattavuudessaan ainutlaatuinen koko valuma-aluetta koskeva taimenen elinkierron elvyttämiseen tähtäävä esiselvitys ja suunnitelma. Seuraavana on vuorossa Keuruun reitti ja mahdollisesti muutkin vesistöt. Tämä toiminta luo uusia mahdollisuuksia reittivesien varrella oleville kunnille ja palveluyrityksille.
Tyypillisesti vaelluskalojen elinkierron palauttamiseen tähtäävät hankkeet ovat
keskittyneet yksittäiseen jokeen tai puroon ja niissäkin vain selkeisiin kovavirtaisiin alueisiin.
Hankkeessa tehdään uomainventoinnit laajakatseisemmin, kun myös kovavirtaisten alueiden
läheiset suvantoalueet otetaan alustavaan suunnitteluun mukaan. Tavoitteena on pirstaloituneiden
virta-alueiden kasvattaminen ja yhdistäminen tuotantoaluekokonaisuudeksi, jossa
vaelluspoikastuotanto potentiaalia voidaan palauttaa tai merkittävästi kasvattaa.
Taimenta lajina pidetään niin sanottuna indikaattorilajina, joka kuvastaa alueen yleistä tilaa.
Taimenen elinkierron vaatima ympäristö on myös elinympäristö, jossa menestyvät erilaiset muut
vaateliaat lajit kuten esimerkiksi ravut ja erittäin uhanalaiseksi luokiteltu jokihelmisimpukka. Myös
kasveilla ja vesihyönteisillä on omat lajikohtaiset vaatimukset elinympäristöjen suhteen. Täten
uomien palauttaminen sopivaksi taimenen elinkierrolle on samalla myös palvelus luonnon
monimuotoisuuden ja ekologisen tilan palautumiselle.

Järvipäivät järjestetään v. 2020 Saarijärvellä ja v. 2021 Keuruulla.