Toimin 1980 – luvulla silloisen Keski-Suomen läänin energiajaoston puheenjohtajana. Jaoston toimesta ryhdyttiin järjestämään Keski-Suomen energiapäivää. Minun tehtäväni puheenjohtajana oli käyttää avauspuheenvuoro tilaisuudessa. Ajan hengen mukaisesti korostin turvetalouden myönteistä merkitystä maakuntamme nousevana elinkeinona. Silloin katsottiin, että polttoturpeella tulee olemaan ratkaiseva merkitys Suomen energiataloudessa kotimaisena polttoaineena ja myös tärkeä rooli maaseudun työllistäjänä. Silloin ei kannettu huolta ilmaston lämpenemisestä eikä humuksen merkitystä järvien ja jokien ongelmien aiheuttajana tunnettu. Myöskään turvemaiden ojitusten tuhoisista vesistövaikutuksista ei laajemmin keskusteltu.
Sitten 1990-luvun lopulla hankin kesäpaikan Uuraisten Kyynämöinen-järven rannalta. Järvi ja koko seutu oli minulle ennestään tuttu, se oli tunnettu puhtaasta vedestään, valkeista hiekkarannoistaan ja hyvästä kalakannasta.
Melko nopeasti havaitsin, että Kyynämöinen ei enää ollut entisensä. Suurin ongelma silloin 1990-luvun lopulla olivat äärevyysilmiöt: keväiset tulvat ja kesäiset alivedet, jolloin vesi karkasi rannasta. Ryhdyin tutkimaan asiaa ja pian selvisi, että ongelmien aiheuttaja oli järven yläpuolisten soiden, Heinäsuon ja Rokkasuon ojitukset. Näiden suurten soiden järven virtaamavaihteluja tasaava merkitys oli menetetty. Tein vesiviranomaisille aloitteen pohjapadon rakentamisesta järven laskuojan suulle. Noin kymmenen vuoden kuluttua pohjapato tehtiin ja se oli hyvä asia. Mutta uudet ongelmat olivat edessä.
Asuimme vaimoni kanssa kesät mökillä ja kalastelimme ahkerasti. Kuhaa ja ahventa tulikin mukavasti. Mutta järven vesi muuttui vuosi vuodelta tummemmaksi. Sitä ei enää voinut käyttää talousvetenä ja vaimoni tuli allergiseksi veden vaikutukselle. Uiminen järvessä loppui. Vähitellen myös kalastaminen vaikeutui: Pyydykset, vaatteet ja vene likaantuivat tummaan mönjään. Humus vedessä lisääntyi koko ajan.
Sitten 2000-luvun alkupuolella Uuraisille perustettiin mökkiläistoimikunta ja minusta tuli sen puheenjohtaja. Pienessä kunnassa puheenjohtaja joutui paljolti itse perehtymään asioihin ja valmistelemaan toimikunnan kannanottoja. Kun mökkitoimikunta sitten lakkautettiin, perustimme suunnilleen samalla porukalla Kyynämöisten vesienhoitoyhdistyksen. Se toimi ahkerasti ja sai myös tuloksia aikaan. Suurin saavutus oli UPM:n luopuminen suuresta metsäojitushankkeesta värikkäiden vaiheiden jälkeen.
Sitten vuoden 2010 paikkeilla havaitsin, että Keski-Suomen liitto valmisteli uutta vaihekaavaa eli ns. turvekaavaa. Siinä oli esitetty kymmenkunta turpeenottopaikkaa lähelle Kyynämöisten järveä ja Saarijärven reitin varrelle lukuisia uusia turvekaivoksia. Ymmärsin, että jos nuo kaikki toteutuvat, ei mökkeilyllä eikä kalastamisella ole enää sijaa näillä vesillä. Löysin Läntisestä Keski-Suomesta pääasiassa kalastajista koostuvan eläkeläisten porukan, jonka kanssa ryhdyimme toimimaan vaikuttaaksemme turvekaavaan. Yhdessä Jaakko Koppisen ja Veli Saaren kanssa perustimme Pelastetaan reittivedet ry:n. Siihen ovat liittyneet seudun osakaskunnat ja toiminta on ajan kanssa laajentunut ja nyt vaikutamme koko keskisen Suomen alueella. Olemme perehtyneet monipuolisesti humusongelmaan, joka pääasiassa aiheutuu turvemaiden muokkauksesta, suurimpina syyllisinä polttoturpeen nosto ja metsäojitukset.
Aluksi kirjoittelimme mielipidekirjoituksia ja lähettelimme eri viranomaisille laajoja kirjelmiä, joissa kuvailimme havaitsemiamme ongelmia. Näillä oli melko vähän vaikutusta, mutta asiamme tuli tunnetuksi. Nyt olemme oppineet, että ainoa keino on laaja yhteistyö ja erilaisten tutkimusten toteuttaminen ja näiden tulosten julkistaminen. Tällä hetkellä valmistelemme Keski-Suomen järvipäivää ja humusaiheista seminaaria eduskuntaan.
Sitten 1980-luvun ovat käsitykseni energiataloudesta ja luonnon, erityisesti vesiluonnon merkityksestä, perusteellisesti muuttuneet. Voi puhua täydellisestä takin kääntämisestä. Tänä päivänä haluan korostaa uusiutuvien energialähteiden tärkeyttä kaukolämpölaitosten polttoaineena mutta ennen kaikkea järvi- ja suoluonnon merkitystä.
Yhdistyksemme, sekä Pelastetaan reittivedet ry että Kyynämöisten vesienhoitoyhdistys ry, haluavat nimensä mukaisesti koota ihmiset työhön reittivesien ja niihin liittyvien suoalueiden puolustamiseksi ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Toiminta on työtä kotiseudun ja sen luonnon hyväksi. Se on työtä tavallisen luonnossa liikkuvan ja luonnon antimia hyödyntävän ihmisen mahdollisuuksien puolesta.
Olavi Niemi