TURVEKAAVA ON TULLUT-PELASTUVATKO VESISTÖT?

3. vaihemaakuntakaava eli turvekaava on tullut Keski-Suomen maakunnassa voimaan. Kaavan suunnittelumääräysten tarkoituksena on ilmoitettu olevan turpeenoton vesistövaikutusten vähentäminen ja kokonaistuotannon suunnitteleminen ja mitoittaminen siten, että se ei vaikuta vesien tilaan heikentävästi.
Turvekaavan suunnittelumääräykset on sidottu kulloinkin voimassa olevaan pintavesien toimenpideohjelmaan. Nyt on kuitenkin käymässä niin, että kriittisimmillä vesistöalueilla pintavesien toimenpideohjelmissa lipsutaan valtakunnallisista tavoitteista ja hyväksytään se tosiasia, että niillä ei vesien tilaa pystytä kohentamaan eli turpeenotto saa hulvattomasti jatkaa vaikutuksiaan. Hyvinä esimerkkeinä Saarijärven reitillä Luksanjärvi ja Vahanka ja Jämsän reitillä Pengerjoki.
Turvekaavan käsittelyn yhteydessä päättäjille vakuutettiin, että tarvittavat ja luotettavat selvitykset vesistöjen tilasta ja sietokyvystä tehdään ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Mitään tällaisia tutkimuksia ei ole tehty. Turpeenottoalueiden valvonta on olematonta ja päästöt, vesistövaikutukset, vesistöjen sietokyky ja vesistöjen tila ovat hyvin vähän tutkittuja ja kiistanalaisia asioita.
Toiminnanharjoittajat, valtion yhtiö Vapo etenkin, pyrkivät kaikin tavoin mitätöimään turvekaavan vesiensuojelutavoitteet. Ensinnäkin yhtiö ilmoittaa, että turpeennoston vaikutukset vesistöön ovat positiiviset, eli turpeenottoalue toimii vedenpuhdistamona. Surullisen kuuluisan Kalmunevankin osalta yhtiö väittää, turpeenoton ansiosta vesistöihin on joutunut 3185 kg vähemmän orgaanista ainetta kuin luonnontilassa olisi tapahtunut. Jos yhtiö edes itse uskoisi tähän, sen tulisi hyväksyä lähtevän veden kiintoaineksen enimmäispitoisuudeksi enintään 3 mg/l. Kuitenkin yhtiö käytännössä hyväksyy ainoastaan 6- 14 mg/l ja ilmoittaa, että parempaan ei ole mahdollista päästä.
Toiseksi yhtiö kieltäytyy jatkuvasti tarkkailussaan mittaamasta luotettavasti tulvatilanteiden ajalta jätevesiensä määrää ja laatua, vaikka hyvin tietää mikä niiden merkitys on. Tässä yhtiö kylläkin viittaa viranomaisten hyväksymiin suunnitelmiin, jotka todella ovat käsittämättömiä. Toisaalta tarkkailu on siinä mielessä turhaa, että mitään sanktioita ei lupakäsittelyssä määriteltyjen arvojen ylityksistä seuraa.
Kolmanneksi yhtiö kiistää koko turvekaavan ja sen suunnittelumääräysten oikeusvaikutukset siltä osin kuin niiden perusteella pyritään joitakin ympäristölupia kieltämään tai lupamääräyksiä tiukentamaan.
Vanhemmat keskisuomalaiset muistavat millainen Saarijärven reitti oli vielä 1960-luvulla, kaikki näkevät ja tuntevat millaiseksi sen vedet ovat muuntuneet. Yksi merkittävä tekijä muutoksessa on ollut turvetuotanto. Tänäkin keväänä useat turpeenottoalueet ovat tulvien johdosta ylittäneet niille rakennettujen vesienkäsittelyrakenteiden tehot, useat turpeenoton pintavalutuskentät ovat täysin toimimattomia ja alimitoitettuja aiheuttaen vesistöjen pilaantumista. Näyttää siis siltä, että vesistömme ovat edelleen vakavasti uhattuina myös turpeenoton vuoksi. Turvekaava ei ole tuonut mitään hyvää, vaikka sen luvattiin saavan turpeenotto järjestykseen.