Keskustelu turvehumuksesta saa huipennuksen maanantaina 11.11.2013 kun Taso-hankkeen tulokset julkistetaan. Se on tärkeä päivä meille, jotka olemme tehneet työtä kotiseutujemme metsien, soiden ja vesistöjen puolustamiseksi.
Taso-hankkeen tutkimukset on suoritettu Saarijärven reitin vesien varrella. Tämä kuuluisa reittivesistö on vuosikymmenten saatossa kokenut monia vaiheita. Kalastus oli tietysti tärkeää uudisasukkaille, jotka aikanaan vesistön varrelle saapuivat. Tukinuitto antoi sitten leimansa vesistölle ja kosket järjestettiin tälle toiminnalle sopiviksi. Viime vuosisadan puolivälissä tukinuitto loppui ja kosket palautettiin alkuperäiseen tilaan. Nähtiin, että vesistöllä on tärkeä merkitys luontomatkailun kannalta. Lomakyliä syntyi reittivesien varrelle, koskikalastuksen ja kajakkimelonnan suosio kasvoi. Sitten tulivat soiden ojitukset ja polttoturpeen otto. Aluksi nämä toimet nähtiin tulevaisuuden mahdollisuutena: metsien kasvu lisääntyy ja turpeesta tulee uusi elinkeino. Nyt on havaittu, että haitat ovat monin paikoin hyötyjä suuremmat.
Taso-hanke on perustettu metsätaloudellisten ojitusten ja turveteollisuuden edistämiseksi tarkoituksena kehittää näiden elinkeinojen vesienkäsittelymenetelmiä. Tämä lähtökohta on syytä pitää mielessä nyt kun valmistaudumme kuulemaan tuloksia. Hankkeen johtoryhmässä ovat istuneet näiden elinkeinojen edustajat, jotka ovat huolehtineet siitä, että mitään negatiivista ei elinkeinon kannalta pääse julkisuuteen. Taso-hankkeen tavoitteena ei siis ole vesiensuojelu, vaikka se saattaa sitäkin edistää ja vaikka sitä tällä termillä on markkinoitu.
Me reittivesien puolustajat näemme tärkeimpänä asiana tässä vaiheessa ojitusten ja turpeenoton päästöjen määrän mittaamisen. Tähän asti päästöjä on virallisiin tilastoihin mitattu siten, että kevättulvien ja rankkasateiden vaikutukset ovat jääneet pois. Olemme laskeneet, että todellisuus on moninkertainen virallisiin, toiminnanharjoittajien ilmoittamiin lukuihin verrattuna. Tulosten julkistamisen yhteydessä suoritetaan myös vertailu tähän saakka käytettyihin lukuihin.
Tärkeä asia on myös tutkimuksissa käytettyjen kohteiden, olosuhteiden ja menetelmien edustavuus. Tutkimuksiin monesti valikoituvat asetelmat, jotka on tehty esimerkillisesti. Todelliset olosuhteet turpeenotossa ja ojituksessa saattavat olla aivan muuta. Tämä vertailu on tutkijoilla varmaan selvillä ja osaavat arvioida sen merkityksen.
Ojitusten ja turpeenoton menetelmäkehityksellä on puolensa. Se on kuitenkin toiminnanharjoittajien asia. Jatkossa toivoisi julkisilla varoilla tehtävän tutkimusta, joka edistää vesiensuojelua ja erilaisten vesistöä kuormittavien toimintojen valvontaa. Tätä työtä ovat vesistötutkimus, kansatieteellinen tutkimus vesistöjen merkityksestä ja kansalaisten kokemista asioista sekä kalaston ja muun veden elämän tutkimus. Reittivesien pelastamiseksi tärkeintä on turhien ojitusten ja yleensä turvemaiden muokkauksen välttäminen ja metsäenergian polttaminen polttoturpeen sijaan.